Kasviproteiini

Erilaiset kasviproteiinit

Kasviproteiinia (kutsutaan myös kasviperäiseksi proteiiniksi) valmistetaan vihanneksista, palkokasveista tai siemenistä. Kasviproteiinilla on alhaisempi biologinen arvo kuin eläinperäisillä proteiineilla, eikä sitä pidetä täysproteiinina, koska kasviproteiineista puuttuu usein aminohappoja tai niillä on hyvin alhainen yhden tai useamman aminohapon pitoisuus. Biologisella arvolla tarkoitetaan sitä, miten hyvin proteiini imeytyy ja täyttää ihmisen kaikkien aminohappojen tarpeet. Se tarkoittaa sitä, että voit keskimäärin hyödyntää vain noin 65–75 % kasviproteiinijauheiden proteiineista. Tämä voi olla hyvä pitää mielessä, jos esimerkiksi aloitat tiukan ruokavalion noudattamisen ja sinun täytyy saada tietty määrä proteiinia päivässä.

Kasviproteiinijauheet sopivat niille, jotka ovat joko kasvissyöjiä tai vegaaneja tai joilla on jonkinlainen allergia tai yliherkkyys esimerkiksi maitoproteiinia tai kananmunaa kohtaan. Nauttimalla kasviproteiinijauhetta aterialla tai sekoittamalla erilaisia proteiineja keskenään voidaan saavuttaa parempi aminohappoprofiili, joka vastaa eläinperäisiä tuotteita. Siksi kasviproteiini sopii myös ravintolisäksi niille, jotka haluavat vaihdella proteiinin saantiaan.

Soijaproteiini

Soijaproteiini on nykyään markkinoiden suosituin kasviproteiinijauhe. Sen katsotaan kykenevän alentamaan verenpainetta sekä kolesteroliarvoa.

Soijaproteiinia saadaan soijapavuista puhdistusprosessin kautta, joka alkaa soijapapujen pesemisestä, kuorimisesta ja murskaamisesta. Murskatuista soijapavuista poistetaan rasva ja sen jälkeen ne puristetaan hiutaleiksi, jotka ovat soijajauhojen perusta. Sen jälkeen on olemassa kolme erilaista menetelmää vesiliukoisen proteiinin erottamiseksi. Ne soijaproteiinin muodot, joista tulee ravintolisiä, on tavallisesti pesty alkoholissa tai hapossa, jonka pH on noin 4,2. Sen jälkeen soijaproteiini sumutuskuivataan kylmällä ilmalla. Tällä suodatuksella saadaan soijaproteiinitiiviste, jonka proteiinipitoisuus on noin 65–70 %. Tämän tyyppistä soijaproteiinia käytetään pääasiassa elintarviketeollisuudessa.

Yleisin soijaproteiini ravintolisissä on soijaisolaatti. Siinä soijaproteiini on suodatettu ja eristetty muista soijapavun osista. Tuloksena on soijaproteiini-isolaatti (eristetty soijaproteiini), jonka proteiinipitoisuus on 90–95 % ja jossa ei ole lähes lainkaan rasvaa ja hiilihydraatteja.

Soijaproteiinilla on täysimittainen aminohappoprofiili, mutta aminohappojen tasapaino ei kuitenkaan ole ihmisille yhtä ihanteellinen kuin esimerkiksi hera- tai munaproteiinissa. Soija sisältää myös antiravintoaineita, jotka vaikeuttavat tiettyjen ravintoaineiden imeytymistä elimistöön, mukaan lukien proteiinin hajoaminen ja imeytyminen. Siksi soijaproteiinin biologinen arvo on melko alhainen (vain 74), kun taas munapohjaisen proteiinijauheen arvo on 88 (koko munan arvo on 100) ja heraproteiinin 104. Biologisella arvolla tarkoitetaan sitä, miten hyvin proteiini täyttää ihmisen kaikkien aminohappojen tarpeet.

Hamppuproteiini

Hamppuproteiinia (englanniksi hemp protein) valmistetaan hampunsiemenistä, jotka sisältävät 34,6 % proteiinia ja 46,5 % rasvaa. Nämä siemenet sisältävät runsaasti kuitua ja myös omega-3-rasvahappo alfalinoleenihappoa. Hampun siemenet kylmäpuristetaan levyiksi, ja suuri osa öljystä puristetaan pois. Nämä levyt jauhetaan sitten hamppujauhoksi, jota myydään sitten esimerkiksi hamppuproteiinina. Hamppuproteiinijauheen proteiinipitoisuus on 35–45 % ja se sisältää öljyn jäämiä sekä runsaasti klorofylliä, E-vitamiinia, magnesiumia ja sinkkiä.

Koska hamppuproteiini sisältää pienen määrän öljyä, sitä on säilytettävä viileässä, jotta öljy/rasvat eivät härskiinny.

Koska hamppua valvotaan tiukasti ja monissa maissa kielletään Cannabis sativan viljely, hamppuproteiini on kalliimpaa kuin muut kasviproteiinit. Samalla proteiinipitoisuus on hyvin alhainen verrattuna muihin markkinoilla oleviin proteiinijauheisiin. Siksi hamppuproteiinia voidaan pitää ravintojauheena, jolla on melko korkea proteiini- ja rasvapitoisuus.

Hamppuproteiini voi olla hyvä vaihtoehto myös niille, jotka haluavat sekoittaa erilaisia proteiineja keskenään saadakseen täysimittaisemman proteiinin.

 Riisiproteiini (ruskea riisiproteiinitiiviste)

Riisiproteiini (englanniksi brown rice protein) on melko uusi markkinoilla ja sitä saadaan ruskeasta riisistä. Riisinjyvät jauhetaan, minkä jälkeen lisätään kasvientsyymejä, jotka muuttavat monimutkaiset hiilihydraatit yksinkertaisiksi sokereiksi. Tämän prosessin tuloksena syntyy eräänlaista riisisiirappia, joka sitten suodatetaan ja kuivataan alhaisessa lämpötilassa. Lopputuloksena saadaan riisiproteiinitiivistettä. Proteiinin osuus tässä riisiproteiinitiivisteessä on 50–80 %. Koska ruskea riisi sisältää paljon hiilihydraatteja, myös riisiproteiini sisältää niitä jonkin verran. Tärkeää on, että valmistaja ei lisää hiilihydraatteja tämän luonnollisen sisällön lisäksi. Sisältö voi olla hyvä tarkistaa.

Riisiproteiinin biologinen arvo on noin 77, mikä on hieman parempi kuin soijan. Tämä tarkoittaa, että se sisältää pieniä määriä joitakin aminohappoja. Samalla riisiproteiini on ystävällisempi ruoansulatukselle kuin esimerkiksi maitoproteiini ja soija.

Riisiproteiini sopii erinomaisesti niille, jotka haluavat vaihdella tai yhdistellä proteiinin saantiaan sekä niille, jotka haluavat välttää laktoosia, gluteenia ja soijaa. Riisiproteiinilla katsotaan myös olevan erittäin pieni riski aiheuttaa ruoka-allergiaa tai intoleranssia. Jos sinulla on riisiallergia, sinun pitäisi välttää riisiproteiinia.

Herneproteiini

Herneproteiini (englanniksi pea protein) on toinen melko uusi kasviproteiinijauhe, joka on saanut jalansijaa markkinoilla viimeisten 10 vuoden aikana. Herneproteiinia saadaan yleensä keltaisista herneistä (toisinaan vihreistäkin, mutta se on harvinaisempaa). Herneet puristetaan ja kuivataan hernejauhon tuottamiseksi. Tämän jälkeen lisätään nestettä tärkkelyksen ja kuitujen erottamiseksi, minkä jälkeen herneproteiini saostuu taikinaksi ja se puhdistetaan toisella vesihuuhtelulla ja sumutuskuivataan sitten kylmällä ilmalla useassa vaiheessa.

Tämän puhdistusprosessin tuloksena saadaan herneproteiinitiiviste, jonka proteiinipitoisuus on noin 35–60 %. Nämä tiivisteet sisältävät edelleen melko paljon hiilihydraatteja ja niitä käytetään pääasiassa leivonnassa ja pastaruoissa.

Herneproteiini-isolaatin, jota on puhdistettu lisää ja josta on eristetty proteiinifraktiot, proteiinipitoisuus noin 75–85 %. Herneproteiinin biologinen arvo on noin 65, mikä on melko alhainen. Toisaalta herneproteiinin aminohappoprofiilia pidetään hyvänä kasviproteiinille ja siinä on runsaasti arginiinia, lysiiniä ja glutamiinia.

Myös herneproteiinia pidetään erittäin helposti sulavana ja sen riskiä aiheuttaa ruoka-aineallergiaa tai intoleranssia pidetään hyvin alhaisena. Herneproteiini sopii erinomaisesti niille, jotka haluavat vaihdella tai yhdistellä proteiinin saantiaan sekä niille, jotka haluavat välttää laktoosia, gluteenia ja soijaa. Aminohappo arginiinin korkean pitoisuuden ansiosta herneproteiini sopii erinomaisesti proteiinijauheeksi niille, jotka treenaavat kovaa ja tarvitsevat nopeampaa palautumista ja lihasmassan kasvua.

Kasviproteiinisekoitukset

Yleinen ratkaisu aminohappoprofiilin parantamiseksi kasviproteiinijauheessa on yhdistää kahta tai kolmea eri proteiininlähdettä, jotta ne täydentävät toisiaan. Esimerkkejä tästä ovat riisi- ja herneproteiini.