Vastaus makeutusaineista

Makeutusaineista on runsaasti väitteitä, mutta mitä tutkimus sanoo?

Yksi yleisimmistä syytöksistä on aspartaami, mikä ei oikeastaan ole yllättävää, kun ottaa huomioon, että aspartaami oli ensimmäinen hyväksytty makeutusaine ja sitä on käytetty 80-luvun alusta asti. Jo alusta alkaen spekulaatiot aspartaamin mahdollisesta vaarallisuudesta alkoivat levitä. Ja kuten huhut ja väärä tieto yleensä tekevät, nämä pelot ovat alkaneet elää omaa elämäänsä – ja mikä olisi parempi kasvualusta urbaanille myytille kuin internet?

Kiista makeutusaineista on ajankohtaisempi tänään kuin koskaan aikaisemmin. Vasta äskettäin olemme nähneet erilaisia makeutusainevaihtoehtoja esimerkiksi diabeetikoille, jotta he voivat nauttia sokerittomista makeisista, jäätelöistä tai virvoitusjuomista. Toinen suosittu vaihtoehto on ollut kyky vähentää kalorinsaantia korvaamalla sokeri pienellä määrällä makeutusaineita. Tämä on johtanut siihen, että makeutusaineet on usein liitetty dieetteihin, kalorirajoituksiin ja painonpudotukseen.

Nykyään tiedämme kuitenkin, että sokeri, muokattu maissisiirappi/tärkkelys (High-Fructose Corn Syrup) ja muut korkea-energiset lähteet, jotka sisältävät suuria määriä hedelmäsokeria, ovat paljon haitallisempia terveydelle kuin aiemmin oletettiin. Olemme pitkään voineet havaita yhteyden sokerin ja ylipainon, diabeteksen ja metabolisen oireyhtymän välillä. Nyt tiedämme, että pääasiassa juuri fruktoosi (hedelmäsokeri) luo virtsahappoa, joka puolestaan on taustalla kaikissa näissä ongelmissa. Tiedämme myös, että energiatasapaino (kalori sisään vs. kalori ulos) on toissijainen tekijä ja että ravinnon koostumus ja erityisesti sokerin/fruktoosin määrä on ratkaiseva tekijä. Toisin sanoen on täysin mahdollista kehittää näitä sairauksia huonolla ruokavaliolla ilman, että tarvitsee olla kaloriylijäämässä.

Koska lähes kaikki virvoitusjuomat, makeiset, leivonnaiset ja jopa aamiaismurot, maustetut maitotuotteet, valmiit ruoat ja moni muu nykyään sisältää sokeria tai muokattua maissitärkkelystä, on vaihtoehtoisilla makeutusaineilla suuri merkitys. Siirrytäänkin tarkastelemaan tarkemmin aspartaamia ja mitä tutkimus todella sanoo siitä.

Aspartaami

Aspartaami (E 951) on ehdottomasti makeutusaine, jolla on eniten tutkimusta taustallaan. Aspartaami on noin 200 kertaa makeampaa kuin sokeri ja se koostuu kahdesta yleisesti esiintyvästä aminohaposta, asparagiinihaposta ja fenyylialaniinista, sekä metyyli ryhmästä. Koska aspartaami koostuu tavallisista aminohapoista, sen energiasisältö on noin 4 kcal per gramma. 

Aspartaamin hajoaminen ja metyylialkoholi

Kun aspartaami hajoaa kehossa, noin 10 % siitä on metyylialkoholia (metanolia), joka on luonnollisesti esiintyvä yhdiste monissa elintarvikkeissa, erityisesti säilötyissä ja fermentoiduissa ruoissa sekä hedelmämehuissa. Metanoli muuttuu formaldehydiksi, joka hajoaa muurahaishapoksi kehossa. Vaikka nämä yhdisteet ovat myrkyllisiä, niiden vaarallisuus mikroskooppisina määrinä on voimakkaasti liioiteltu.

Aspartaamisokeroidun virvoitusjuoman tölkki sisältää noin 200 mg aspartaamia, joka muuttuu noin 20 mg metanoliksi. Kun tarkastellaan proteiinijauhetta, yhden annoksen (30 g proteiinijauhetta) aspartaamipitoisuus vaihtelee 8–15 mg:n välillä riippuen jauheesta ja mausta. Tämä tuottaa hajoamisprosessissa 0,8–1,5 mg metanolia. Toisin sanoen, sinun täytyisi juoda vähintään 13 proteiinijuomaa päästäksesi samaan metanolimäärään, joka saadaan yhdestä aspartaamisokeroidusta virvoitusjuomatölkistä.

Lisäksi metanoli hapettuu nopeasti muurahaishapoksi kehossa. Se määrä metanolia, joka tarvitaan myrkyllisten määrien muurahaishapon tuottamiseksi, on 200–500 mg per kehonpainokilo. 70 kg painavalle henkilölle tämä tarkoittaa 14 000–25 000 mg metanolia. Tämä on äärimmäisen suuri määrä, eikä ole mitään syytä huoleen, olitpa sitten suurkuluttaja aspartaamisokeroituja tuotteita tai fermentoituja elintarvikkeita.

Erässä tutkimuksessa ei havaittu eroa veren pitoisuudessa, kun metanoliannos oli 34 mg/kg kehonpainoa. Yliannostuksessa 100–150 mg/kg veren pitoisuus ei koskaan noussut vaarallisen korkeaksi ja normalisoitui täysin kahdeksassa tunnissa (1).
Aspartaamin saantirajat on asetettu 40 mg/kg kehonpainoa (FAO/WHO) ja 50 mg/kg (FDA). Tämä tarkoittaa 2800 mg–3500 mg aspartaamia päivässä 70 kg painavalle henkilölle, mikä vastaa puhtaasti mielenkiinnon vuoksi noin 8 kg proteiinijauhetta Body Science:ltä päivässä.  

Fenylalaniini ja PKU

Ihmiset, joilla on erittäin harvinainen sairaus PKU (fenylketonuria), heidän tulisi välttää fenylalaniinia, koska heidän kehonsa ei pysty hajottamaan tätä aminohappoa. Tämän vuoksi aspartaamia sisältävien tuotteiden on sisällettävä varoitus (sisältää fenylalaninin lähteen). Kuitenkin aspartaamia sisältävät tuotteet eivät ole heidän suurimpia huolenaiheitaan. Noin 45 % aspartaamista koostuu fenylalaninista, mikä tarkoittaa, että yksi tölkki light-limonaadia sisältää noin 90 mg fenylalaninia, kun taas esimerkiksi 2,5 dl maitoa sisältää 400 mg ja tavallinen banaani 580 mg.

Ei tukea huolille

Vuonna 2007 suoritettiin suuri arviointi kaikista julkaistuista aspartaamia käsittelevistä tutkimuksista useiden tutkimuslaitosten ja yliopistojen toimesta (2). Heidän yhteenvetonsa mukaan aspartaamin saanti, jopa suurkuluttajilla, oli kaukana elintarviketurvallisuusviranomaisten suosittelemista päivittäisistä saantirajoista, jotka ovat 40 ja 50 mg per kehonpainokilo päivässä. He eivät myöskään löytäneet mitään tukea hypoteesille siitä, että aspartaami voisi vaikuttaa hermostoon, oppimiskykyyn tai käyttäytymiseen ihmisillä. He eivät myöskään löytäneet todisteita aspartaamin ja syövän välisestä yhteydestä. Useat tutkimukset ja tieteelliset artikkelit aina vuodesta 1985 alkaen ovat päätyneet täsmälleen samaan johtopäätökseen. Tämän arvioinnin jälkeen on suoritettu useita uusia tutkimuksia, jotka osoittavat, ettei aspartaamin ja aivokasvaimen (3) tai makeutusaineiden ja maha-, haima- tai kohdun limakalvokasvaimen (4) välillä ole yhteyttä.

Ainoat tieteellisesti pätevät väitteet kielteisistä vaikutuksista tulevat muutamista harvoista eläinkokeista, erityisesti rottakokeista.

Toinen kysymys aspartaamin suhteen on sen yhteys päänsärkyihin ja migreeniin pienessä ihmisryhmässä. Tällä hetkellä on erittäin vähän suoraa tutkimusta tästä, ja se liittyy pääasiassa yksittäisiin raportteihin. Schiffmanin ym. (5) tutkimus ei osoittanut yhteyttä. Koska on satoja asiakirjoitettuja aineita, jotka voivat aiheuttaa päänsärkyä tai migreeniä, tämä ei ole todiste myrkyllisyydestä, vaan pikemminkin yksilöllisestä sietämättömyydestä. 

Tulkitseminen ja tutkimusten yhteenveto

Riippumatta siitä, minkä tyyppisiä tutkimuksia tarkastellaan, on aina tärkeää tulkita kirjallisuutta eikä vain yhtä yksittäistä tutkimusta. Tietyt tutkimustulokset voivat olla täysin virheellisiä. Kun taas tutkijat ympäri maailmaa ovat useiden vuosikymmenten aikana tuottaneet satoja tutkimuksia tietystä kysymyksestä, ne, jotka etsivät yhtä pientä yksityiskohtaa, löytävät aina jotain valittavaa. Tästä syystä systemaattiset katsaukset ovat erittäin tärkeitä, ja on myös välttämätöntä ymmärtää kunkin tutkimustyypin vahvuudet ja heikkoudet. Tässä tapauksessa ihmisillä tehtyjen tutkimusten mukaan ei ole löytynyt mitään tieteellistä näyttöä aspartaamin syöpäriskistä.

On myös huomattava, että EFSA (Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen) työskentelee yli 600 aspartaamia koskevan tutkimuksen katsauksen parissa osana laajempaa projektia, jossa käsitellään kaikkia EU:ssa ennen tammikuuta 2009 hyväksyttyjä elintarvikelisäaineita. Alun perin tämän aspartaamia käsittelevän yhteenvedon oli tarkoitus tulla julki syyskuussa 2012, mutta se on nyt siirretty toukokuulle 2013. Eräät internetissä toimivat henkilöt ovat yrittäneet esittää, että EFSA kyseenalaistaa aspartaamin, mutta näin ei ole. Tämä katsaus ei siis koske vain aspartaamia, vaan kaikkia ennen vuotta 2009 hyväksyttyjä elintarvikelisäaineita.

EFSA:n viimeisin aspartaamia koskeva lausunto on helmikuulta 2011, ja siinä todetaan, että ”ei ole olemassa tieteellisiä todisteita, jotka oikeuttaisivat aiempien aspartaamin turvallisuusarvioiden uudelleenarvioinnin”. Aiemmat aspartaamin turvallisuusarviot EU:ssa on tehty vuosina 1984, 1988, 1997 ja 2002 (6). 

Stevia, uusi mutta vanha nousija

Stevia, eteläamerikkalainen yrtti, on suhteellisen uusi makeutusaine markkinoilla, vaikka sitä on käytetty alkuperäisessä lehtimuodossaan yli 600 vuoden ajan. Ero on tietysti siinä, että Stevia makeutusaineena on uutettu ja tiivistetty muoto (rebaudioside A tai “reb-A”), ja juuri reb-A sai hyväksynnän Yhdysvaltain elintarvikeviranomaiselta vuonna 2008 ja Euroopassa joulukuussa 2011. Stevia on 300 kertaa makeampaa kuin sokeri.

Ruoansulatuskanavassa rebaudioside A metaboloituu steviosidiksi, joka puolestaan hajoaa glukoosiksi ja Stevioliksi. Stevioli ei kuitenkaan hajoa, vaan kulkee suolistossa muuttumattomana.

Vain harvoissa raporteissa on todettu, että steviosidi ja stevioli ovat heikkoja mutageenejä (7, 8). Kuitenkin suurin osa näistä tutkimuksista ei ole osoittanut haitallisia vaikutuksia (9, 10). Ei ole löydetty todisteita siitä, että steviaa sisältävät aineet aiheuttaisivat syöpää tai vaurioittaisivat sikiötä.

On myös raportoitu allergisista reaktioista Steviaa kohtaan. Pääasiassa nämä reaktiot ovat tulleet henkilöiltä, jotka ovat allergisia samankaltaisille kasveille, kuten kehäkukille, krysanteemille, päivänkakkaroille ja ambrosialle.

Steviosidi on myös liitetty lievään intoleranssiin joillakin henkilöillä. Tämä ilmenee usein nesteen kertymisenä (turvotus), puutumuksena ja huimauksena.

Stevian jälkimaku

Suuri haittapuoli, josta monet raportoivat, on se, että Stevia jättää jälkeensä kitkerän jälkimaun, joka muistuttaa voimakkaasti lakritsia. Jotkut asiantuntijat väittävät, että tämän jälkimaun voimakkuus liittyy käytetyn Stevian laatuun. Joka tapauksessa tämä jälkimaku tekee Stevian käytöstä haasteellista mausteena, erityisesti proteiinijauheissa, joissa makeus helposti hallitsee koko makua, ja kitkerä lakritsijälkimaku tulee entistäkin voimakkaammaksi.

Monet Steviaa sisältävät tuotteet sekoitetaan näin ollen erytritolin, lo Han Guon, sukraloosin tai muiden makeutusaineiden kanssa, jotta maku olisi parempi. Samalla raportoidaan, että eri Stevia-valmistajilla on suuria eroja makeuden ja kitkeryyden suhteen, ja onkin suositeltavaa kokeilla eri tuotteita, jotta löytää itselleen parhaiten sopivan vaihtoehdon. 

Muita väitteitä makeutusaineista

Toinen yleinen kritiikki makeutusaineita kohtaan liittyy niiden kykyyn stimuloida insuliinin ja leptiinipitoisuuden nousua, mikä puolestaan lisää ruokahalua ja tekee hiilihydraattien himosta voimakkaampaa. Tämä on pääasiassa todettu eläinkokeissa, ja siksi jotkut eläintuottajat Yhdysvalloissa ja Intiassa lisäävät Neotamia eläinten ruokintaan saadakseen ne syömään enemmän ja kasvamaan nopeammin. Neotam on lämpöä kestävämpi versio aspartamista.

Vuonna 2010 julkaistu tutkimuskatsaus (11) viittaa siihen, että ruokahalun stimulointi ihmisillä on yksilöllistä, ja sillä on vahva yhteys siihen, kuinka usein henkilö nauttii tiettyä makua ja millaista intensiteettiä hän suosii tälle maulle. Toisin sanoen, jos pidät makeista mauista, makeutusaineet saavat aikaan samanlaisen himon kuin syödessäsi tai juodessasi jotain, joka on makeutettu tavallisella sokerilla.

Yhteenveto

Stevia on tänä päivänä mielenkiintoinen vaihtoehto, ja seuraamme tarkasti sen tutkimusta ja kehitystä. Koska sitä on hyväksytty vasta vuonna 2008 (USA:ssa) ja 2011 (Euroopassa), on tutkimusta sen kaupallisesti tiivistetystä muodosta (rebaudioside A) vielä suhteellisen vähän.

Toinen haittapuoli on sen kitkerä jälkimaku, joka tekee sen käytöstä erittäin haastavaa erilaisten tuotteiden maustamiseen, erityisesti aminohappotuotteissa ja proteiinijauheissa.

Näiden faktojen, elintarvikeviranomaisten suositusten sekä sen perusteella, että aspartamia on käytetty pisimpään kaikista saatavilla olevista makeutusaineista elintarviketeollisuudessa, katsomme, että aspartami on edelleen paras ja turvallisin vaihtoehto elintarvikkeiden makeuttamiseen ja maustamiseen.

Seuraamme jatkuvasti uusia tutkimuksia ja raportteja makeutusaineista ja mahdollisista vaihtoehdoista, ja pidämme sinut kuluttajana ajan tasalla heti, kun jotain merkittävää tapahtuu.

Haluatko löytää lisää inspiraatiota ruokavalioon ja harjoitteluun? Tutustu joihinkin alla olevista artikkeleistamme:

Opas: Aminohapot

Kaikki mitä tarvitset tietää kollageenista

Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää raudasta